Sijoitussalkun riskien arviointi ja seuranta on tärkeä osa sijoittamista. Suomen Sijoitustutkimus tarjoaa asiakkailleen heidän tarpeidensa mukaisesti räätälöityjä työkaluja koko sijoitusomaisuuden riskien seurantaan.

Sijoittamisessa tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, ja korkeampaa tuottoa hakevan sijoittajan sijoitussalkku sisältää lähtökohtaisesti myös enemmän riskejä. Sijoitussuunnitelmaa laadittaessa tulee tarkkaan miettiä ja määrittää omat tuotto- ja riskitavoitteet. Sijoitusten hajauttaminen on tärkeä, ellei jopa tärkein, tekijä salkun riskinhallinnassa ja se voidaan toteuttaa usealla eri tavalla. Tärkein osa on omaisuusluokkien välillä tehtävä hajautus (allokaatiovalinta): allokaatiolla tarkoitetaan sijoitussalkun pääomien jakautumista eri omaisuusluokkien kesken, ja allokaatiojakaumalla määritetään pitkälti koko sijoitussalkun odotettu tuotto- ja riskitaso. Hajautus on tärkeä ottaa huomioon myös omaisuusluokkien sisällä, jolloin yksittäisen omaisuusluokan sisällä ilmeneviä riskejä saadaan hajautettua; osakepuolella hajautus suoritetaan yleensä maantieteellisesti ja sektorihajautuksella, korkosijoituksissa luottoluokitukset ovat yksi tärkeimmistä muuttujista.

Kun sijoitussuunnitelma on laadittu ja pääoma on sijoitettu markkinoille, on tärkeää, että salkun riskejä seurataan säännöllisesti, jotta riskit pysyvät sijoittajalle sopivalla tasolla, ja salkku noudattaa sijoitussuunnitelmassa määriteltyjä rajoitteita. Salkun menestystä mitatessa ei pidä ainoastaan keskittyä tuottoon vaan myös salkun riskiin, eli mihin ”hintaan” sijoittaja on tuottonsa saanut. Tähän tarvitaan erilaisia mittareita, joiden avulla voidaan tarkastella, mikä on toteutuneen tuoton ”hinta”.

Salkun riskejä kuvaavia tunnuslukuja löytyy monia. Yksi yleisimmistä tunnusluvuista on volatiliteetti, joka on tilastollinen mittari tietyn sijoituksen tai salkun tuoton heilunnalle (tuoton keskihajonta). Useimmissa tapauksissa korkeampi volatiliteetti tarkoittaa riskipitoisempaa sijoitusta tai salkkua. Volatiliteetti on myös komponentti, jota käytetään useiden muiden riskitunnuslukujen laskennan taustalla.

Toinen yleisesti käytetty riskimittari on VaR-luku (Value at Risk). VaR-luvulla pyritään vastaamaan kysymykseen, kuinka paljon salkun arvosta voidaan menettää erittäin huonona vuotena (tai muulla määritetyllä aikajaksolla) tietyllä luottamustasolla.  VaR-luvun suuruuteen vaikuttavat sijoitussalkussa olevien omaisuuslajien volatiliteetti, omaisuuslajien väliset korrelaatiot ja sijoitusjakauman painot sekä valittu aikaperiodi ja luottamustaso. Mitä suurempi on salkun omaisuuslajien volatiliteetti ja mitä suuremmalla painolla salkussa on korkeamman volatiliteetin omaisuuslajeja (esimerkiksi osakesijoituksia), sitä suurempi VaR-luku on.

Tarvitaan myös tunnuslukuja, jotka mittaavat salkun tuottoja suhteessa otettuun riskiin. Sharpen luku on yleisesti käytetty tunnusluku, joka kertoo, miten hyvin sijoitus tai salkku on tuottanut suhteessa riskiinsä. Sharpe lasketaan sijoituksen tuoton ja riskittömän tuoton välisenä erona jaettuna sijoituksen keskihajonnalla (volatiliteetilla).  Sharpe edustaa lisätuottoa, jonka sijoittaja on saanut per otettu lisäriski (volatiliteettiprosentti): mitä suurempi salkun Sharpen luku on, sitä parempi tuotto-riski-suhde salkulla on aikajaksolla ollut.

Salkun riskien tiedostaminen ja seuranta on erittäin tärkeä osa menestyksellistä salkunhoitoa. Sijoittaminen kannattaa tehdä suunnitellusti, jolloin turhien riskien ottaminen voidaan minimoida. Riskien arviointiin ja seurantaan löytyy paljon tunnuslukuja sekä työkaluja ja niitä kannattaa aktiivisesti hyödyntää.